Hengissä!

Joopa. Blogirintamalla on todellakin sitten pitänyt hiljaista.
Ei ole vain yksinkertaisesti ollut paljoakaan fiksua kirjoitettavaa.
En ole oikeastaan neulonut silmukkaakaan, maalannut sivallustakaan tai lukenut sanaakaan kirjaa näiden kahden kuukauden aikana. Teatterissa olen käyny Stella Polarista katsomassa ja sanat ei edelleenkään riitä kertomaan, kuinka mahtava se ryhmä on!

Syynä hiljaiseloon ei ole suinkaan ollut halun puute vaan eksinkertaisesti ei ole ollut aikaa, eikä kyllä energiaakaan. Töitä ja sähellystä siellä on ollut riittämiin ja sen lisäksi ole tuskaillut erinäisten muiden projektien ja kouluhakujuttujen kanssa. Lisäksi oon koittanut lisätä liikuntaa näin kevään ja kesän alla ja mua on siis nähty usein uimahalleilla ja viime aikoina! Äiti sano eilen kun tulin kotiin: "Kato suakin näkee!"

Täytyy vapun jälkeen todellakin ryhditäytyä oikeastaan kaiken suhteen!

RAILAKASTA VAPPUA KAIKILLE ketkä tänne on jaksanut tauosta huolimatta vielä eksyä!
*Halauksia* Mää pääsen ekaa kertaa hillumaan ylioppilaslakki päässä kaupungille!

Eilinen ilta oli aivan mahtava, rentouttava, suorastaan satumainen.

Olin siis Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Kaunotar ja Hirviö - musikaalia, itseasiassa toista kertaa (edellinen kerta oli vuosi sitten..). Kerrassaan sanoinkuvailematonta, pääsin vielä katsomaan sen tälläkertaa ilmaiseksi! Ei tarvitse mennä jonnekkin Lontooseen saakka nähdäkseen huikeita spektaakkeleita.
Oikeasti liput oli vissiin 60e ja oisin tuosta voinut maksaa sen mukisematta. En tajua mistä löytyy tuollaisia monilahjakkuuksia, jotka osaavat sekä tanssi, laulaa ja vielä näytellä uskottavasti. Musta tuntui, että olin aivan jossain muualla kuin Suomessa, tavallisena arki-iltana. Olin jossain sadun ja todellisuuden rajamailla. Täytyy kyllä sanoa, että itelle tuli myös pieni hinku päästä lavalle. hihi.

Tänäänkin meinaan illan viettää muualla kuin todellisessa maailmassa, nimittäin:


Pakkohan se oli itselle heti hakea, vaikka olenkin, tuon englanniksi jo lukenutkin. En tiedä seuraako tästä mitään hyvää, että tuota nyt aloitan lukemaan. Aamulla pitäisi mennä yhdeksäksi töihin, joten täytyy koittaa malttaa olla kahlaamatta koko kirjaa yhdessä yössä läpi :p.

Neulomiseen liittyen tähän loppuun sen verran, että Taija lähetti mulle paria eri kokoa puikkoja, jotka multa sattu puuttumaan (tai olen hukannut ne..) ja pari kerää Tove lankaa, joka olikin mulle uus tuttavuus. Kiitän kovasti! Pari pientä välityöhyshys juttua on kesken. Niistä sitten valmiina enemmän. Mulla on taas liian monta rautaa tulessa ja töitä koko viikonloppu + maanantaikin.

Nyt Tylypahkaan!

Tekemistä viikonlopuksi :)

Hyvää karkauspäivää kaikille! Mä elin aamulla jo Maaliskuuta. Huomenna sitten vasta!
(Taas voi vaan todeta, kuinka nopeasti aika menee...)
Hauskaa, että parillakin kaverillani on tänään synttärit. Voi niitä. Tosin heidät tuntien juhlivat kyllä neljän vuoden edestä. :)

Ite mietin, että jos oikeasti ottaisi viikonlopun kerrankin lepäämisen kannalta. Keräisi voimia ens viikon 6 työvuoroon. Saa nähdä kuin mun käy, aina on kovat suunnitelmat, mutta sit käyki vähä jotenkin toisin ;)

No tässä voisi olla syytä pysyäkkin kotona peiton suojissa:

Pari päivää sitten kävin jälleen shoppaamaassa. Piti mennä vaan ostamaan korvakorut sinne serkun häihin, mutta matkalla oli pakko poiketa Suomalaiseen kirjakauppaan, kun Itäkeskuksessa oli Kuutamolla-alepäivät. Sieltä mukaan tarttui seuraavaa:


Kaveri suositteli tuota Pulkkisen Raja kirjaa ja sattui osumaan silmään. Olen sitä jo vähän alottanutkin. Ei mitään kevyttä luettavaa aiheen kannalta (jonka arvasin kyllä kaverini maun perusteella), mutta vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Toi on käsittääkseni Pulkkisen esikois-teos ja siltä kannaltakin katsoen täytyy arvostaa.

Takakannen teksti:

"Anja Aropolo, 53-vuotias kirjallisuuden professori, on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen; hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vhä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.

Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.

Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikeintoimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä?"

Tommy Tabermanin - Kirje nuorelle rakastajalle- kirjan ostin 3e alelaarista ihan vain, koska en ole hänen tekstiään koskaan aivan kunnolla lukenut, tietenkin jotain pieniä runoja ym, mutta mutta..

Sitten kirjoista neuleisiin.

Tälläinen "mytty" odottaa mua:

Saa nähdä tuleekos tästä isona mitään ja ennenkaikkea millä aikataululla. Voisinkin mennä tekemään asian edistymiselle jotain.

Hei, Jos joku kauemmin aikaa bloggeroinut haluaisi vielä kilttinä neuvoa mulle, kuinka saan blogiini liitettyä nappeja niin olisin kovin kiitollinen. Olen yrittänyt kaikkea, mutta en saa niitä mitenkään näkymään kunnolla! :/ Piti siirtää vanha kävijälaskuri tänne ja pitää kisa 9000kävijän johdota, mutta tais jäädä johonkin muuhun ajankohtaan.

Levollista viikonloppua ja maaliskuun alkua!

Mutmutmutmutmutinaa.

Pika päivitys ennen nukkumaanmenoa.

Ketkä blogia ovat syksyllä lukeneet tietävät, että mun haave lukion ajan on ollu päästä Taideteolliseen korkeakouluun ja saada sieltä kuvataide opettajan pätevyys. Lasten/nuorten kanssa työskentely ja taide ovat ne kaksi asiaa, jotka ovat todella lähellä sydäntäni.

Mun piti hakea sinne jo viime vuonna, mutta syksyn ylppärit oli juuri pahasti hakua aikaan, eikä energia yksinkertasesti riittänyt ennakkotehtävien väkertämiseen.

Joo, no tänä vuonna en ole päättänyt vielä, mitä teen.

Eksyin kuitenkin TAIK:in sivuille ja kävin kurkkamassa, mitä ne tänä vuonna haluaa.

TAIDEKASVATUKSEN OSASTO

Tehtävä yksi:
Perunat ja naulat.
Hanki kilo perunoita ja/tai kilo rautanauloja ja tee kuvallinen esitys siitä, jossa ilmenee mihin niitä voi käyttää.

Tehtävä kaksi:
Äiti.
Tee kuva äidistä.

Tehtävä kolme:
Työ.
Havannoi ihmistä tekemässä ansiotyötään. Ota selvää, mitä hän juuri jollakin tietyllä hetkellä oli tekemässä.

Huoh. Varsinkin toi eka.

Ensin nauroin ja seuraavaksi meinaskin melkein päästä itku.

Saa nähdä, jääkö tuonne kouluun pyrkiminen tänä(kin) vuonna vain haaveeksi.

Minäkin muutin!

Mäkin kerkesin kyllästyä (lähinnä kuvanlisäys) ongelmiin vuodatuksessa, vaikka bloggailu on viime aikoina jäänytkin aika vähälle. Päätin siis minäkin muuttaa blogini tänne bloggerin puolelle, kun kaikki muutkin! Harmittaa hiukan, koska kuten todella moni on todennut oli vuodatuksessa puolensa. Saa nähdä kuinka tää bloggerin käyttö lähtee käyntiin. Yksi syy muutamiseen tänne, on ihan vaan se, että ajatus bloggaamisen alottamisesta tavallaan alusta tuntuu mukavalta.

Viikonloppu on töistä vapaata. Ihan outoa. Ei melkeinpä tietäisi, mitä tehdä. Millonkohan viimeksi mulla on ollut tämä ongelma? No, olen tästä pikkuhiljaa lähdössä tuttuni kaukalopallo ottelua katsomaan. Niillä alkaa siellä välierät. Illalla varmaan tyttöporukalla ulos iltaa istumaan. Sunnuntaina siivousta. Jee.

Uusimmassa Modassa, jota kaupassa hiukan selailin, oli tosi kivan oloinen tunikan malli.
Täytyy vaan miettiä, mistä langasta sen voisi tehdä.
Aloitin jo yhtä tunika toppia Novitan Rose Mohairista, mutta mulla meni hermot siihen lankaan jo ihan heti alkumetreillä. Hyi.
Sitten yksi minkä tarvitsisin olisi jonkuntapainen polero uuden mekoni kanssa serkkuni häihin. Helpohkoja ohjeita?

Äh, turhauttaa hiukan neulomukset (ja vähän kaikki muukin) taas tällähetkellä. Eiköhän se siitä kunhan vaan keksisi jonkun oikeasti kivan ja käyttökelposenkin mallin, mitä tehdä. Nyt väsään vain jotain tylsiä sukkia, koska kuten Taijakin totesi telkkua katellessa pitää olla jotain kädessä ja neulomukset on sentään terveellisempää kuin suklaa tai muut herkut ;)

Vaan, empäs nyt jaarittele enempää!
Kivvaa viikonloppua!